Sielunhoitoa myös saadaan keskustelun avulla, jota teemme riparin aikana. Pääsemme keskustelmaan nuorten kanssa yleisesti vapaa-ajalla ja hieman oppimiskokonaisuuksien välityksellä, jolloin nuoret voivat miettiä omaa näkemystään oppituntien aiheista ja kysyä leirinohjaajilta vastauksia heitä askarruttaviin kysymyksiin. Leireillä voidaan luoda tarvittaessa kahdenkeskisiä keskusteluja niiden kanssa, jotka sitä haluavat.
Jumalan palveluksissa on mukana yhteinen synnintunnustus. Tämän loppuun voidaan lisätä ''kuule myös sydämien hiljainen rukous", jolloin nuori voi vapaasti kertoa Jumalalle mieltään painavat asiat. (Pruuki 2008, 246)
Sielunhoidon perustana toimii myös työntekijöiden oma persoona ja se, kuinka he pystyvät käsittämään oman henkisen maailmansa. (Pruuki 2008, 251) Näin työntekijät pystyvät aidosti auttamaan rippikoululaisia ja tukemaan heitä tarvitsemallaan tavalla.
Isoset rippileirillä:
Panostaminen hyvään isoporukkaan luo rippikoulun kivijalan. (Pruuki 2008, 247) He toimivat apuna työntekijöiden kanssa. On tärkeää, että pidetään palaverejä, joissa he voivat purkaa ja latautua. Näissä kokoontumisissa voidaan käydä läpi päivän tapahtumia, isosten henkilökohtaisia tunnelmia, töiden sujumista ja isosten yhteistyötä. (Pruuki 2008, 248) Isosten hengellinen kasvu on myös tärkeässä asemassa rippikoulun aikana. Tämä tapahtuu, kun isonen pääsee eri asemaan kuin rippikoululainen ja pääsee pitämään ja olla eri osassa raamiksissa, hartauksissa ja jumalanpalveluksen oteuttamisessa. Tähän hengeliseen työskentelyyn on tärkeä saada tukea ja ohjausta. (Pruuki 2008, 250)
Tuuli
Pruuki, H. 2008. Nuorten sielunhoidon käsikirja. Helsinki. Nuorten keskus ry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti