Palautteen kerääminen on tärkeää, jotta rippikoulua voidaan kehittää parempaan suuntaan. Palautetta ja arviointia voidaan kysyä vanhemmilta, isosilta ja itse rippikoululaisilta eilaisissa muodoissa, kuten paperikyselyillä tai ihan vain keskusteltaessa. Arvionti kuuluu ihan jokaiseen rippikouluun, jotta tulevat rippikoulut saadaan vastaamaan tarpeita. Arvioinnilla pyritään tunnistamaan kaikki vahvuudet, hyvät käytänteet ja rippikoulun kehittämisenkohteet. Se auttaa myös asettamaan käytännöllisiä tavoitteita toimminnan suunnittelussa ja sen suuntaamisessa.
Arviointia ei kutitenkaan tule jättää leirien loppuun yksittäisiä rippikouluja toteuttaessa, vaan se on hyvä aloittaa jo ensimmäisellä tapaamisella. Keskittyminen kannattaa kohsdistaa työntekijöiden toimintaan ja rippikoulun toteutumiseen, sen sijasta, että se kohdistettaisiin itse rippikoululaisiin. Auttavat keinot voivat olla yksittäiset kysymykset, kuten: Millä tavoin rippikoulun tavoitteet ovat toteutuneet? Mikä kaikki estää/vaikeuttaa tavoitteiden toteutumista? Mihin voi olla tyytyväisiä? Missä pitää parantaa? Ja tietenkin on hyvä keskustella myös isosten kanssa, jotka näkevät rippikoulun erilaisesta näkökulmasta verrattuna työntekijöihin. Tietysi kannattaa myös kysellä rippinuoriltakin päivittäin heidän ajatuksistaan ja mietteistään. Miten he voivat ja onko heillä ollut mukavaa, henkilökohtaisella keskustelulla on suuri merkitys tutustuessa nuoriin ja heidän turvallisuuden tunteessaan.
Dynamiikka tarkastelu tarkoittaa ihmisten toiminnan tarkastelua, kuten miten nuoret reagoivat, liikehtivät ja puhuvat. Tämä keino on hyvä ihan päivittäisessä arviossa leireillä ja tapahtumissa. Rymän ilmapiiriä on helppoa tulkita ja tuntea. Ilmapiiri, jossa nuoret ovat vapautuneita, he uskaltavat puhua ja osallistua ja uskaltavat myös kertoa itsestään enemmän henkilökohtaisiakin asioita, kun taas varautuneessa ilmapiirissä vain jotkut ottavat koppia keskustelusta. Ryhmässä voidaan tarkkailla erilaisia reaktioita, istuma-asennoista keskusteluun osallistumiseen, jopa paikan valinnalla on merkitystä. Jos tunnelma oppitunnilla on rento ja turvallinen, voivat hiljaisemmatkin nuoret osallistua juttuun mukaan.
Vaikka nuoretn innostaminen ja kannustaminen on tärkeää asteikolla ensimmäiseksi menee silti heidän oppimisensa, johon heitä täytyy myös kannustaa. Oppimista on hyvä arvioida yhdessä rippikoululaisten kanssa ja heidät on myös hyvä ottaa mukaan arviointiin ja he voivat olla hyvä apu mukana suunnittelemassa. Osallisuus, keskusteleminen ja vuorovaikutus ovat hyviä avainsanoja nuoren oppimiseen ja kasvuun liittyen. Heidän täytyy päästä kokemaan se, että heidän sanallaan on väliä. Hyviä tapoja ottaa mnuoret mukaan arviointiin on muun muassa palautteen lomassa. Kaikennäköiset itse- ja ryhmäarvioinnit, kyselyt, sekä netissä tehtävät kyselyt esimerkiksi kahoot ovat oivia tapoja osallistaa nuoria ja saada heidän mielipide, mielenkiinnonkohteet ja toiveet julki. Tietenkin ihan perus jutustelut, haastattelut ja niin edelleen ovat silti myös hyviä.
Palautteeseen on tärkeää panoutua, koska se on tärkein asia millä rippikoulua voi kehittää ja, kun tehdään perusteellisempaa arviointia rippikoulun ja konfirmaation päätyttä. On tarpeellista kokoontua koko rippikoulutiimin kanssa pohtimaan ja selaamaan saatuja palautteita niin isosilta, riparilaisilta ja työtiimiltä. Tässä samalla on hyvä käydä läpi kaikki kehitykset ja missä on onnistuttu. Aika antaa itselleen taputus olkapäälle.
Paikallissuunnitelma on seurakunnan työntekijöiden tekemä tietopläjäys liittyen tarpeisiin ja resurssien riittävyyteen. Paikallissuunnitelma on tarkoitettu ensisijaisesti työntekijöille ja sen tarkoitus on varmentaa rippikoulun laatua, nuorten tasapuolista kohtelua ja tiedonkulkua. Paikallissuunnitelmassa voi olla neljä osiota, jotka ovat:
- Toiminta ympäristön kuvaus esimerkiksi ikäluokkien koot, kulttuuriset lähtökohdat, muuttoliike ja niin edelleen.
-Toinen osio on rippikoulun toteutuksen paikalliset periaatteet, esimerkiksi miten rippikoulun tavoitteet saavutetaan.
- Rippikouluun liittyvä viestintä, tiedottaminen ja markkinointi.
- Ja viimeiseksi liitteet, joihin luetaan esimerkiksi isossopimus ja ohjesäännöt.
Paikkallissuunnitelmat tehdään oman seurakunnalle ja se kestoaika on kolme vuotta. Kuitenkin on hyvä myös, että naapuriseurakunnillakin on mahdollisuus nähädä nämä suunnitelmat ja näin saadaan samankaltaisuutta rippikouluihin serurakuntienkin välillä. On tärkeää, että yhteistyö sujuu hyvin seurakuntien välillä. Läheisyys saattaa vaikuttaa esimerkiksi nuoren rippikoulun valintaan ja suorittaa se naapuriseurakunnassa.
Lähteet:
Suuri Ihme Rippikoulusuunnitelma 2017
Kuvan löytää osoitteesta: https://www.talouselama.fi/uutiset/palautteen-antaminen-on-vaikea-laji-nain-kehityt-siina/6f6b21b0-4ef3-3341-aa5e-5b12c7ad109c
Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti