---------------
Perheiden kohtaaminen on yhtä tärkeää, kuin nuortenkin kohtaaminen. Huoltajat on hyvä ottaa huomioon ja tehdä heille tunne siitä, että seurakunta on turvapaikka ja leireillä heidän lapsensa ovat turvassa ja heistä huolehditaan. Osa huoltajista ovat myös itse olleet joskus rippikoulussa. Rippikoulu on merkittävä ajanjakso niin nuorellekkin, kuin hänen lähipiirilleen eli muun muassa vanhemmille, kummeille, sukulaisille. Vanhemmilla herää erilaisia ajatuksia myös omasta uskostaan ja kirkosta, ja näistäkin asioista on hyvä puhua.
Huoltajilla voi olla tietynlaisia odotuksia, muistoja tai ennakkoluuloja rippikoulusta, joten on hyvä kertoa heille, että minkälainen rippikoulu on nykyään, mitä siellä tehdään ja miten nuoria osallistetaan ja otetaan huomioon. Myös on hyvä kertoa lisäaktiviteeteistä muun muassa soutaminen, uiminen, kävelyretket ja niin edelleen. Huoltajille on tärkeää saada tietää, mitä heidän nuorensa leirillä tekee, koska moni nuori tässä iässä ei enää ole niin hyvin yhteydessä huoltajiinsa.
Lapset puheeksi -menetelmä on toimiva myös rippikoulu-ikäisten ja heidän perheitensä kohtaamisessa. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan lasten, tässä tapauksessa nuorten mielipiteet ja heidän ajatuksensa huomion, joka on todella hyvä keino opettaa vanhemmillekkin, vaikka se saattaisi olla vähän vaikea heillä ottaa vastaan. Kuitenkin tämä tapa on hyvä parantamaan yhteyttä nuoren ja huoltajien välillä. Nuorelle annetaan tunne siitä, että hänenkin sanoillaan on merkitystä ja hänellä on oikeus puhua. Tässä keskustelussa on osallisena työntekijä, nuori ja hänen huoltajansa ja kaikilla on tasa-arvoinen asema.
On hyvä järjestää tapaamisia vuoden aikana myös vanhemmille. Kertoa vähän miten homma kulkee ja ohjata heitä rohkaisemaan nuoria osallistumaan ja lähtemään esimerkiksi nuorteniltoihin ja tapaamisiin. Vaikka nuoret ovat siinä iässä, että heille tärkeää on itsenäistyminen ja kavereiden kanssa oleminen, on tärkeää huoltajien olla asioista perillä ja elämässä mukana ilman painostusta. Näistä asioista on tärkeää puhua huoltjien kanssa, jotta he osaavat varautua siihen, jos heidän niin läheinen Marja-Riittansa tuleekin vähän etääntyneempänä takaisin rippikoulun jälkeen. Nuori on leirillä kerennyt ajatella sitä, mitä hänellä odottaa tulevaisuudessaan, aikuistuminen ja itsenäistyminen. Mutta useammissa tapauksissa näin ei välttämättä käy ja nuori saattaa tulla myös kotiin arvostaen enemmän vanhempiaan. Leirin aikana nuori kerkeää ajatella paljon omia asioitaan perheistä muihin ihmissuhteisiin. Jokataupksessa on tärkeää huoltajien pysyä hänen elämässään ja olla valmiina kuuntelemassa, jos on jotain kerrottavaa, vaikka jos asiat ja nuoren käyttäytyminen on muuttunut.
Erilaisilla tavoilla voi olla läsnä nuoren elämässä, vanhemmilla esimerkiksi heittämällä nuori nuorteniltaan ja välillä kyselemällä heidän kuulumisiaan. Muistaen nuorta ja arvostaen ja kunnioittaen häntä sellaisena ihmisenä kuin hän on. Huoltajien on hyvä muistaa, että heidän pienimpänsä ovat jo siinä ajatuksessa, että he ovat kohta aikuisia. Silti on heille hyvä asettaa tietynlaisia rajoja, mutta myös niitä vapauksia. Niinhän sitä sanotaan, että virheistä oppii, niin kuin huoltajatkin ovat niistä aikoinaan oppineet. Vaikka nuorta saattaa olla vaikeampaa lähestyä niin silti on tärkeää olla hänen elämässään mukana ja muistuttaa heitä siitä.
Vaikka rippijuhla on pääasiassa nuoren juhla, se myös koskettaa hänen lähipiiriään. Tämä juhla tuo vanhempien mieleen ajatuksia hänen/heidän ja nuoren väleistä, nuoren kasvamisesta ja muistakin ajatuksista. Konfirmaatio on siis kaikkien läheistenkin juhla, jossa he saavat olla mukana nuoren tärkeässä hetkessä ja muistella myös nuoren elämää. Tämä juhla herättää kaikissa hyviä muistoja, joka on hyvä asia yhteisten välien kannalta. Juhla on iloinen, mutta samalla myös surullinen, koska nuori ei enää ole se sama pieni lapsi, jota on hoivattu, vaan melkein jo aikuinen ihminen.
https://www.a-klinikka.fi/ajankohtaista/uutinen/vanhemmat-ja-yhteiso-paras-tuki-nuoren-paihteettomyydelle
Jos ennen rippikoulua tai sen aikana tulee jotain ongelmia nuoren kanssa, on tärkeää ilmoittaa niistä heidän huoltajilleen. Esimerkiksi, jos nuori tupakoi on hyvä käydä keskustelu niin nuoren, kuin hänen huoltajiensa kanssa. Kysellä mitä tehdään tästä eteenpäin ja kysyä vähän muitakin mieteitä ottaen kumpikin huomioon. Tähän ei kuitenkaan liikaa kannata lähteä sekaantumaan, vaan antaa nuoren ja vanhemman käydä keskustelua yhdessä asiasta. Yleensäkin kannattaa olla hienovarainen nuorten suhteessa vanhempiin.
Koteja ja perheitä on kuitenkin erilaisia ja niiden olot ovat hyvin vaihtelevia, täytyy työntekijän ottaa kaikki tilanteen vastaan hienotunteisesti, vakavasti ja häiriintymättä siitä, vaikka tulisi kuinka erilaista ja rosoista perhe-elämä olisi. On hyvä tutustua perhe-elämään ja vähän nähdä ja varautua siihen, että mitä voi tulla rippikoulussa nuorten kanssa vastaan. On paljon perheiä, joissa elämä ei ole niin mukavaa mitä niin sanotussa "normaalissa" perheessä on. Nämä nuoret pitää osata vastaanottaa samalla tavalla, mutta muistaen ottaa asia huomioon. Muutenkin rippikoulussa perheistä puhuminen on aina vähän vaikeaa, juuri sen takia, että ikinä ei voi tietää, mikä se todellinen tausta on.
Harkitsimme myös erilaisia tapoja, miten osallistuttaa vanhempiakin rippikoulu kokemukseen. Mietimme esimerkiksi kirjeitä, jotka vanhemmat kirjoittaisivat nuorille ennen leiriä ja nuoret saisivat lukea ne sitten leirin lopussa. Kuitenkin tämä on aika riski esimerkiksi jos vanhemmat ei ole päässyt paikalle tapaamiseen, jonka takia eivät ole voineet kirjoittaa kirjettä tai jos nuori ja vanhemmat eivät tule toimeen/eivät ole niin läheisiä, niin saattaisi kirje olla sen mukainenkin esimerkiksi vähän tekstiä, ei ollenkaan tai sellaista, minkä nuori saattaa kokea oleva väärää tai ei vain halua lukea sitä.
Toinen keino vanhempien ja nuoren yhteistymiseen voisi olla vierailupäivä. Yksi päivä, jolloin vanhemmat tulisivat vierailemaan rippikoulun alueella kävisivät esimerkiksi lounaalla nuorten kanssa ja tulisivat seuraamaan tunteja ja olisi jotain yhteistä toimintaa. Tämä toimisi hyvin pienien rippikouluryhmien kanssa. Kuitenkin tämäkin voi olla riski. Mitä jos nuoren huoltajat eivät tulisikaan paikalle tai jos nuoren välit ovat huonot huoltajien kanssa. Voisi tämä kokemus olla siis huono nuorelle, jonka takia emme sitä halua omaan rippikouluumme, mutta se on myös vaihtoehto.
LÄHTEET:
Suuri Ihme - Rippikoulusuunnitelma 2017. s.28.
Paakkunainen, N. ja Siiriäinen, J. 2018. Perheiden kohtaaminen rippikoulutyössä
-Lapset puheeksi- keskustelun ja
vapaamuotoisen tapaamisen mahdollisuudet. Opinnäyte saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/155626/Oppari.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti